sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Tour de Francen kisakatsomo vuoren huipulla


Saavuimme illansuussa Ranskan puhutuimman urheilukilpailun tapahtumapaikalle Ecrinsin kansallispuiston pohjoispuolelle mutkittelevan vuoristotien varteen ja ohittelimme satoja matkailuautoja, jotka olivat saapuneet useasta eri maasta pyöräilijöitä kannustamaan.
Osa niistä oli tullut varailemaan parhaita tienvarsipaikkoja jo viikkoa ennen Col du Galibierille 2,6 km:n korkeuteen, mutta me päätimme vetäytyä yöpymään ihmispaljoudesta suosiolla hieman etäämmälle yli-innokkaan karvakaverin kanssa, koska pääseehään kisapaikalle seuraavana päivänä myös patikoiden!

Sopivan yöpymispaikan löydettyämme päätimme lähteä vielä iltakävelylle vuorille ja sattuman saattelemana saavuimme upealle näköalapaikalle juuri ennen auringonlaskua, josta voisi seurata 17. pyöräilyetapin puhutuimman pätkän lintuperspektiivistä.

Voilà! Ja täydellinen kisakatsomo seuraavalle päivälle oli löytynyt.















Istuskelimme kaikessa yksinäisyydessämme vuoren huipulla ja seurasimme kisahulinaa alas laaksoon parin tunnin ajan. Ensin paikalle saapui karavaani, joka koostuu pyäräilyjoukkueiden huoltoporukoista ja saattueista. Vilahtipa korkeuksista zoomaillessa yleisössä myös tutunnäköinen lippu, joten joku muukin suomalainen oli saapunut kannustamaan pyöräilijöitä.

Kun pyöräilijät lipuivat ohitse, me lähdimme patikoimaan samaa reittiä takaisin alas reissuautollemme vihreitä vuorenkumpuja pitkin ja bongasimme matkalla muutamia pörröisiä murmeleita.

Satumaisen kauniista leiriytymispaikasta raikkaan puron varrella ja patikkaretkestä kolmelle kauniille vuoristojärvelle luvassa juttua seuraavissa postauksissa.


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Emmepä suunnitelleet, mutta tupsahdimme Italiaan


Emmepä me karttaa sen tarkemmin tutkineet, kun otimme suunnaksi Isola 2000 nimisen laskettelukeskuksen Mercantourin kansallispuistossa Ranskan Alpeilla, vaan olin jostain lukenut, että sielläpäin on patikkapolkuja, jotka johtavat raikkaille vuoristojärville. Olipa siellä myös sattumalta yksi harvoista rajanylityspaikoista Italian puolelle Col de la Lombarden "vuoristorata", vai miksi sitä nyt kutsutaan.... Col-sanalle kun ei taida olla Suomessa paljon käyttöä ja tarjolla järkevää suomennosta tästä ylityspaikasta, josta näkee vuoren molemmin puolin.

Roadtripit ovat täynnä yllätyksiä ja suunnitelmia ei kannata hioa loppuun saakka, vaan on hyvä jättää myös sattumalle varaa.  Kesäisin laskettelukeskukset ovat ihanan autioita ja viileän vuoriston hiljaiset patikkapolut ovat juuri sitä mitä etelän hirmuhelteessä puuskuttanut patikkaintoilija voi kesäänsä kaivata. Eipä suunniteltu, mutta patikoitiin koko päivä Ranskan ja Italian rajavyöhykkeellä vuorenharjanteita pitkin ja Tsuk-tsuk teki ensimmäisen ulkomaanreissunsa sekä pääsi pulahtamaan vuoristojärveen Italiassa.












Emmepä suunnitelleet myöskään viettävämme yötämme raikkaan vuoristopuron vieressä ja sytyttävämme ämpärigrilliä yli kahden kilometrin korkeudessa huiman serpentiinitien varrella. Emme myöskään suunnitelleet kohtaavamme iltalenkillä lehmiä, jotka lähtisivät seuraamaan meitä takaisin reissuautolle käännyttyämme.

Ei näitä roadtrippejä sen kummemmin tarvitse suunnitella, mutta aina ne johtavat mitä suurimpiin seikkailuihin Alpeilla ajellessa. Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä tutkimaan Ecrinsin kansallispuistoa hieman pohjoisempaan ja voi olla, että siellä saattaa "muutama" pyöräilijä vilahtaa ohitse. Saatamme nimittäin osua Tour de Francen reitin varrelle patikoimaan, mutta katsotaan mitä tuleman pitää.....


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Vuoristojärvien viileydessä


Kristallinkirkasta ja hyytävän kylmää, mutta vesikoiralle on aika sama, kunhan löytyy joku lätäkkö johon pulahtaa... Uskon kyllä, että karvakaveri osaa arvostaa raikasta vuoristoilmaa ja pitkiä patikkalenkkejä näissä vihreissä vuoristomaisemissa ja innostuu aina kuulemistaan murmeleiden vihellyksistä, joista kerroin edellisessä postauksessa.

Mercantourin kansallispuisto Nizzan pohjoispuolella on upea patikointikohde ja kahdella parin yön roadtripillä olemme ennättäneet tutkailla kansallispuiston liepeillä koiran kanssa sallituilla poluilla monta upeaa järveä, joista kaikki sijaisevat yli kahden kilometrin korkeudessa.

Lac du Rabuons, Lac des Millefonts, Lacs du Lausfer, Lac des Terres Rouges ja Lago di Sant´Anna Italian puolella.

Tsuk-Tsuk teki alkuviikosta ensimmäisen ulkomaan reissunsa, kun patikoimme Ranskan ja Italian rajaa pitkin vuorenharjanteilla. Vuoristoilma oli ihanan raikasta ja seitsemän tunnin patikkareissu kului kuin siivillä, mutta vuorelta takaisin alas ajellessamme mittarin lämpötilat nousivat tasaiseen tahtiin ja perillä kotona oltiin taas tukalan tutuissa +38 asteen lukemissa.

Nyt ei auta muu kuin hortoilla helteessä ja etsiä helpotusta läheisiltä joilta ja järviltä. Näihin maisemiin olisi voinut jäädä helposti koko loppukesäksi viilentymään.











maanantai 3. heinäkuuta 2017

Murmeleiden satumaisen kaunis koti


Jos voisi pötkötellä keskellä tuhannen vihreän eri sävyissä hehkuvaa vuoristomaisemaa pehmeällä ruohomättäällä ja vetäytyä talven tullen pitkille nokosille paksun lumipeitteen alle omaan pesäkoloon.

Elämä murmelina voi vaikuttaa helpolta, mutta satumaisen kauniissa elinympäristössä on myös uhkia. Alppimaisemien ihailijat saattavat nimittäin kaahailla mutkaiset vuoristotiet suoriksi ja silloin on murmelilla kiire alta pois. Erityisesti kun tie sijaitsee Nizzan liepeillä Ranskan Alpeilla ja on yksi Euroopan korkeimmalla sijaitseva päällystetty ajoväylä.  Col de la Bonette kutsuu luonnonystävien lisäksi luokseen myös kaikenlaisia kaahareita.

Vaaran uhatessa laaksossa kaikuu kimeä "iiiii"-vihellys ja murmelit tietävät olla kaverinsa ilmoituksesta valppaana. Aina ei kuitenkaan ehdi pois alta, ja serpentiineillä hurjastelijoiden vuoksi tienvarressa lojui suruksemme jyrättyjä murmeleita viikko sitten, kun olimme roadtrippailemassa Mercantourin kansallispuistossa. Minä yhdyin murmeleiden kimakkaan huutoon ja käskin kuskia hiljentämään entisestään, kunnes ajettiin vain pyöräilyvauhtia.

On outoa, että koirat ovat ehdottoman kiellettyjä kansallispuiston alueella, jopa kytkettynä, mutta minkäänlaisia nopeusrajoituksia emme sen sijaan nähneet. Pidimme kuitenkin Tsuk-Tsukin kiltisti autossa nokosilla ristiriitaisista säännöksistä huolimatta ja kiipesimme keskenämme valloittamaan Bonetten huippua 2862 metriin.


















torstai 29. kesäkuuta 2017

Raikas patikkaretki vuoristojärvelle


Tukalan helteisen kesäkuun olemme pyyhkineet hikeä otsaltamme ja muistelleet kaiholla vuoristoseikkailuita odotellen hetkeä, jolloin pääsemme taas tekemään kunnon patikkaretken viileässä vuoristoilmassa. Alkuviikosta ne kaivatut vapaat sitten vihdoin koittivat ja otimme suunnaksi Mercantourin kansallispuiston Ranskan Alpeilla.

Saint-Etienne-de-Tineen kylä kilometrin korkeudessa ja jyrkästi vuoren rinnettä siksakkaava patikkapolku. Opastekyltti kertoo, että Lac de Rabuonsin vuoristojärvelle on 1500 nousumetriä 13 kilometrin matkalla ja aikaa kipuamiseen kuluu nelisen tuntia. Takaisin alas tullaan samaa reittiä eli luvassa on koko päivän kestävä urakka.

Eipä siis muuta, kuin kinttua ja tassua toisen eteen.













Patikkapolku siksakkaa aluksi metsän siimeksessä ja mitä korkeammalle noustaan, sitä harvemmaksi kasvillisuus muuttuu. Ylhäällä vuorenrinteillä yksittäiset vuoristokukat värittävät kivikkoista maastoa ja korkeimmilla huipuilla näkyy vielä lumikinoksia. Reitin ainoalla tasaisella pätkällä kävellään vuorten läpi tunneleita pitkin ja lopuksi noustaan vielä viimeinen jyrkänne, jonka takaa aukeaa raikas maisema hiljaiselle vuoristojärvelle. Lumikinoksia maistellaan ja jääkylmässä vedessä kahlaillaan innokkaasti karvakaverin toimesta upeissa Alppimaisemissa. Vaikka vuoristoilma on viileää, kaipaa 13 kilometrin ylämäkipatikan jälkeen kieltämättä hieman viilennystä ja hiukopalaa.

Lac de Rabuons sijaitsee ihan Italian rajan tuntumassa 2,5 kilometrin korkeudessa ja järven rannalla istuskellessa voi kuvitella miltä toinen maa vuoren toisella puolen näyttää. Ehkä siellä asustelee murmeleita vihreillä niityillä, mutta näistä karvapalleroista ja niiden satumaisen kauniista elinympäristöstä luvassa havaintoja seuraavassa postauksessa.