perjantai 17. marraskuuta 2017

Luonnon ihmeiden äärellä Calanquesin kansallispuistossa


Marseillen lähellä sijaitseva Calanquesin kansallispuisto on niin suosittu ulkoilupaikka jopa marraskuisena arkipäivänä, että Col de La Gardiolen syrjäinen parkkipaikka täyttyy aamupäivisin kymmenistä autoista.

Me saavumme paikalle illalla ja suurin osa kävelijöistä on jo palaamassa autoilleen päivän päätteeksi. Ajatuksena on tehdä lyhyt parin tunnin iltakävely ja viettää yö parkkipaikalla heräten aamun ensimmäisiin auringonsäteisiin. Me kun tykkäämme liikkua luonnossa kaikessa yksinäisyydessämme toisin kuin ranskalaiset kovasti pulputtelevat patikointikerhot.

Ilta huipentuu upeaan auringonlaskuun, jossa ihan kaikki tuntuu olevan kohdillaan. V:n muotoinen vekki jylhissä kalkkikivikallioissa muodostaa auringonlaskulle raamit, joiden sisällä taika tapahtuu. Aurinko laskee pienen saaren taakse värjäten taivaan oranssiksi. Pimeä laskeutuu nopeasti ja otamme ripeämmät askeleet kohti parkkipaikkaa, jonne on vielä puolisen tuntia matkaa. Kun löydämme perille on pilkkopimeää, parkkipaikka autio ja vain meidän reissuauto kiiltelee kuunvalossa.

Kaikki menee niinkuin suunnitelmissa ja olemme seuraavana aamuna polulla ensimmäisenä. Vasta tunnin käveltyämme tapaamme pari kiipeilijää köysireppuineen ja heillä on ihan sama suunta kuin meillä. Kaikkein äkkijyrkimmät rantakalliot, joiden reunalla polku kulkee satojen metrien korkeudessa merenpinnasta. Siellä me tepastelemme koiran kanssa muutaman tunnin kohtaamatta enää ketään paitsi luonnon kauneuden. Juuri niinkuin on parasta.